Ala-asteen jälkeen oli siirtyminen Tarvaalan koulusta yläasteelle
Saarijärven keskustaan. Mieleeni on jäänyt tilanne, jossa
koulun lähettyvillä oli puinen tukki, jota tietenkin piti mennä
nostamaan suorille käsille. Joku selosti nostoa.
– Ei jumalauta! Toi jätkä nostaa 90 kiloa penkistä!
Oli aika lähteä penkkipunnerruskisoihin! Ensimmäiseen
penkkipunnerruskilpailuuni osallistuin 13-vuotiaana. Kilpailun järjesti
Saarijärven Puntti-Paavot ja se käytiin legendaarisella Saarijärven
Nuorisotalon salilla helmikuussa 1998. Painoluokassa 67,5 kiloa syntyi
tulos 95 kiloa.
Treeni- ja lepopaikka ovat ainakin riittävän lähellä
toisiaan. Ensimmäinen penkkipunnerruskilpailu on käyty.
Aiemmin syksyllä olin aloittanut säännöllisen salilla
käymisen. Veljeni ohjeen mukaisesti en aloittanut vielä tekemään
jalkoja ja selkää maksimaalisesti, vaan tyydyin pidempiin sarjoihin
kevyillä painoilla.
Ensimmäinen 100 kilon penkkipunnerrus oli ikimuistoinen. Pääsin
koulusta kahden aikoihin. Linja-auto oli koulun pihassa vähän
ennen puolta kolmea. Lähdin heti koulun loputtua kävelemään
kohti salia. Kävin nopeasti ostamassa kaupasta Saarioisen pizzan,
ettei ennätysyritys kaadu heikkoon oloon. Pikaruokailun jälkeen
menin salille, ripeä lämmittely ja 100 kiloa tankoon. Ei muuta
kuin rauta suorille käsille, ja linja-auto olikin ehtinyt sopivasti
koululta salin läheisyydessä sijainneelle pysäkille. Hymy
korvissa nousin linja-autoon. Kaveri osasi jo tyytyväisen ilmeeni
perusteella arvella, että taisi mennä satanen penkistä.
Toisessa penkkipunnerruskilpailussani nostin 110 kiloa. Vaikka kyseessä
oli niin sanottu salikilpailu, niin nostot tuomittiin normaalisti eli pysäytys
piti olla rinnalla, ja takamuksen piti pysyä penkissä. Painoluokkani
oli tuolloin 75 kiloa ja ikää edelleen 13 vuotta. Penkkipaitaa
en ollut vielä tuossa vaiheessa koskaan kokeillut. Noissa kilpailuissa
oli mukava ja kannustava tunnelma. Kilpailuihin oli uutena nostajana mukava
mennä mukaan. |