Kirmon Blogi


2012.09.26 - Selkävaivan selättäminen

Kaikki saattoi alkaa voimanoston nuorten SM-kilpailusta Porista vuonna 2005. Vuoden alussa olin juuri kotiutunut varusmiespalveluksesta Keuruulta. Nuorena ajatusmaailma oli siinä mielessä kova, että otin lisää painoa ennen armeijaan menoa, jotta olisin mahdollisimman vahva ja painava myös armeijan jälkeenkin. Ja sehän ei ole ihan optimaalinen ”valmistautuminen” varusmiespalvelusta varten. Ennen armeijaan menoa olin ikäisekseni vahvassa kunnossa. Olin 19-vuotias ja painoa oli 108 kiloa. Olin nostanut penkkipunnerruksessa salilla takamus ilmassa 205 kiloa ilman penkkipaitaa ja vetänyt 270 kiloa maasta sekä 300 kiloa polviin asti. Armeijan alkupuolella yritin vielä harjoitella kovaa, mutta totesin sen mahdottomaksi ja ensimmäistä kertaa elämässäni jouduin pitämään harjoitustaukoa voimatreeneistä, jotta pystyin suorittamaan varusmiespalveluksen, sillä fysiikkani ei ollut ihan sopiva pitkäkestoisiin suorituksiin.

Joka tapauksessa armeijan jälkeen alkuvuoden aikana tarkoitus oli osallistua voimanoston ja penkkipunnerruksen nuorten SM-kisoihin sekä yleisen sarjan penkkipunnerruksen SM-kisaan. Vuoden 2003 voimanoston nuorten
SM-kisassa tein 18-vuotiaana yhteistuloksen 717,5 kiloa, enkä voinut hyväksyä, että nostaisin yhdessäkään nostomuodossa vähemmän vuonna 2005, vaikka valmistautuminen jäikin vähäiseksi. Vuoden 2003 SM-kisoihin valmistautuminen oli helpompaa lukion ohessa. Silloin muistan, miten esimerkiksi maastavetoon pystyi lisäämään rautaa miltei treeni treeniltä ja silloin vedin salilla 18-vuotiaana 242,5 kiloa pelkällä vyöllä, vaikka en niin sanottu vetäjätyyppi olekaan. Siihen asti selkäni oli ollut kunnossa. Joitain merkkejä selkäkivuista taisi olla ensimmäisen kerran helmikuussa 2004, jolloin jäin Saarijärvellä kansallisessa voimanostokisassa ilman tulosta jalkakyykyssä, kun 270 kiloa tuomittiin korkeaksi.


Jalkakyykyssä 265 kiloa nuorten SM-kisassa 2003.

Jostain syystä levensin tuntuvasti kyykyn jalka-asentoa vuoden 2005 Porin voimanoston nuorten SM-kisaa varten. Ehkä yritin tekniikalla kompensoida puuttuvaa valmistautumista. Nostin 257,5 kiloa ensimmäisellä nostolla. Korotin 270 kiloon, jotta pysyisin mukana kisassa, ja rikkoisin kahden vuoden takaisen ennätykseni. Enhän voinut nostaa vähempää kuin ennen. Minulle tuli suoritukseen mennessä kiire. Sidoin polvisiteet nopeasti ja kevyellä hölkällä lavalle. Olin aika puhki nostoa aloittaessani. Leveä kyykkyasento, tuomarin aloitusmerkki ja alas. Kyykky meni täysin läpi. Yritin pohjasta ylös, ja pienen nousun jälkeen aloin osittain leveän asennon takia vajota vain alemmas. Avustajat eivät ehtineet tilanteeseen mukaan. Olin uppokyykyssä, kunnes nilkkani antoi periksi. Jalkani vääntyi mutkalle niin, että kallistuin oikealle puolelle ja polveni meni lattiaa kohti jalkaterän ollessa edelleen maassa. Avustajat saivat sen verran tangosta kiinni, että pääsin raudan alta pois. Aluksi en tiennyt menikö polvi vai nilkka, mutta hetken päästä tunsin oikeassa nilkassa kuumotusta. Polviside taisi pelastaa polven. Ensimmäinen ajatus oli, että pystynkö jatkamaan kisaa penkkipunnerruksessa, mutta se ei ollut mitenkään mahdollista.

Minut kannettiin pois lavalta ja ambulanssilla terveyskeskukseen ja jalka kuvattiin. Ei murtumia onneksi ja akillesjänne säilyi ehjänä. Kaksi viikkoa tapahtuman jälkeen saavutin pronssia penkkipunnerruksen yleisen sarjan
SM-kisassa. Se oli vastoinkäymisien jälkeen hieno palkinto, joka lämmittää vielä tänä päivänäkin. Joka tapauksessa nilkka tuli vajaassa puolessa vuodessa kuntoon, vaikka siihen jäi toista jalkaa huonompi liikkuvuus. Mutta
veikö nilkka huomion urheilemista ajatellen pahemmalta vaivalta?

Edellä kuvattu saattoi olla alkusysäys selkävaivoille. Tapahtumasta saattoi aiheutua SI-nivelen virheasento. Vielä vuoden 2006 nuorten voimanoston SM-kisassa nostin ennätykseni jalkakyykyssä. Saman vuoden Voimamiesten Saarijärvi Open -kisassa selkäni kipeytyi jo ensimmäisessä lajissa, mutta kilpailin loppuun asti ja sijoituin neljänneksi. Tästä eteenpäin maastavedon harjoittelu hankaloitui ja tuli varovaisemmaksi. Välillä selkä kipeytyi todella pahaksi, mutta harjoittelun keventäminen auttoi asiassa. Vaikka kävinkin joitain kisoja, vähitellen alkoi tuntua, että voimanostokisat jäävät pois ohjelmasta, kun tuntui tyhmältä satsata lajiin, jossa kaksi lajia kolmesta on selkälajeja. Osallistuin välillä myös turhaan selkävaivaisena sellaisiin voimamieskisoihin, joissa selkää koeteltiin paljon.  Halusin kuitenkin kerätä kilpailukokemusta tulevaa varten. "Huippuina" muun muassa vuoden 2007 Kuikan Wahvamieskisa, 2008 Suomen Vahvin Mies -kisa ja 2009 Voimamiesten Saarijärvi Open. Näissä kisoissa selässä ei juuri nostokykyä ollut ja heikot suoritukset rassasivat henkistä puolta.

Ehkä raskainta aikaa oli vuosien 2008 - 2010 aikana, jolloin mukaan tuli vielä nostotyö ja selkävaivat muuttuivat jatkuviksi. Enää ei auttanut lepo, venyttely, sairasloma, fysiatrian erikoislääkäri, ei urheiluhieroja, eikä fysioterapeutti. Pahimmillaan selkä oli siinä kunnossa, että en pystynyt edes ryömimään maassa. Siinä oltiin kirjaimellisesti maahan lyötynä. Muistan, että joskus kävin kaupassa niin, että minulla oli voimanostovyö takin alla ja ostoskärryyn nojaten tepsuttelin menemään. Aamuisin selkä oli aina aivan jumissa. Puoli vuotta meni selän osalta sunnuntaivoimistelun merkeissä. Kaikki piti aloittaa tavallaan alusta. Kevyen jakson jälkeen tilanne parani hieman, mutta vaivan syy oli ja pysyi edelleen.

Ensimmäinen valon pilkahdus oli, kun sain ajatuksen työmäärän vähentämisestä. Valmistelin asiaa puoli vuotta. Muutin halvempaan asuntoon ja maksoin opintolainan pois. Siinä koetellaan kärsivällisyyttä, kun ajattelee, että EHKÄ pääsee puolen vuoden päästä harjoittelemaan kunnolla, jos hyvä tuuri käy ja senhetkinen kunto on surkea. Viimein vuoden 2010 syksyllä se tapahtui. Aloin tekemään nostotyötä vain kolmena päivänä viikossa. Edelleen selkävaivani syy oli kuitenkin korjaamatta.

Kuulin hierojasta, joka korjaa muun muassa selän virheasentoja. Suhtauduin aika epäilevästi asiaan, enkä muutenkaan halunnut enää innostua liikaa, kun olin jo niin monta kertaa vuosien aikana pettynyt. Selkääni oli kyllä
manipuloitu, mutta merkittävää apua ei ollut tullut. Kävin käsittelyssä ja minulla todettiin jalkojen "erimittaisuus", joka ei johdu siitä, että jalat olisivat eripituiset, vaan se johtui SI-nivelen virheasennosta. Vaiva alkaa
vääntämään selkärankaa ja nikamia pois paikaltaan. Tämän jälkeen siitä seuraa kovia jännitystiloja lihaksistoon.

Alkuvuodesta 2012 selkäni meni taas siihen kuntoon, että viikkoon ei liikuttu muuta kuin parhaimmillaan postilaatikolle. Vääntäydyin väkisin autoon ja hierojalle. Minulla oli kolme nikamaa pois paikaltaan ja hieroja sanoi, että jos minulla ei olisi hyvää lihaskuntoa, niin minut olisi tuotu paikalle ambulanssilla. Tämän jälkeen aloin käymään käsittelyssä useammin kuin ennen, ja jossain vaiheessa huomasin käsittelyn jälkeen, että selkäni tuntui erilaiselta kuin miltä se oli tuntunut vuosikausiin. Jotain merkittävää oli tapahtunut. Tämän jälkeen minua vaivasi selän ja pakaroiden alueen jumi vielä jonkin aikaa, ja olo oli joka aamu kuin olisin 80-vuotias (en kylläkään tiedä, miltä tuntuu olla 80-vuotias, mutta reilun 50 vuoden päästä voin kertoa olinko oikeassa). Vähitellen jumi on lähtenyt, selkä on ollut parempi kuin vuosiin ja selkä on alkanut tuottamaan jälleen vähitellen voimaa. Toivotaan, ja tehdään sen eteen asioita, että vaiva pysyisi jatkossa kurissa.

Kirmo Varvikko



ETUSIVULLE