Ikävä kyllä vaikuttaa siltä, että etenkin dopingtestaamattomassa voimailussa tulostaso on noussut dopingmenetelmien kehittymisen, ja yhä suurempien riskinottojen myötä. Luotettavaa tietoa aiheesta saa, mikäli urheilija (yleensä entinen) kertoo dopingin käytöstään. Lisätietoa saa myös, jos urheilija saa oikeudessa tuomion dopingrikoksesta.
Dopingtestaamattoman kilpaurheilun tulevaisuuden synkäksi esimerkiksi mainittakoon geenidoping, jonka myötä tämänkaltaisen huippu-urheilun järkevyys olisi täysin menetetty – ellei se sitä nyt ole jo menettänyt. Lisäksi tämänkaltaisen ”kehityksen” myötä ero ilman dopingaineita tehtyihin tuloksiin kasvaa lajista riippuen enemmän tai vähemmän, jolloin se väistämättä laskee ilman dopingaineita tehtyjen hyvien tulosten arvostusta, vaikka ne todellisuudessa ovatkin erittäin kovia.
Toivottavasti asenne paranisi tulevaisuudessa niissä organisaatioissa ainakin jonkin verran, joissa asiat ovat menneet pieleen nykyisellä tavalla. Vaikka tällaista ammattilaistyylistä toimintaa ei yritettäisikään täysin puhdistaa, niin vähintään jonkinlainen kontrolli olisi paikallaan. Mikäli testitulos huutaisi punaista, niin kilpailija joutuisi vilttiketjuun siksi aikaa, kun testitulokset sitä edellyttävät.
Tietysti paras vaihtoehto on urheilla puhtaasti. Urheilun ja elämän lähtökohta on terveys. Sitä ei kannata riskeerata dopingaineilla. Jokainen pystyy kehittymään ilman dopingaineita ja jotkut pystyvät tekemään puhtaana loistavia tuloksia. Aikaa ja säännöllistä treeniä se vaatii, mutta silloin kukaan ei voi sanoa, ettei se olisi ansaittua. Asenne päihittää kielletyt aineet! Dopingtestatuissa kilpailuissa puhtaan urheilijan menestymismahdollisuudet paranevat joka tapauksessa, vaikka 100 prosenttiseen puhtauteen ei varmaankaan päästä. Toisaalta on hyvä myös muistaa, että kaikki dopingtestaamaton kilpaurheilu ei suinkaan ole dopingin tahrimaa.
Toivon kaikille terveyttä ja iloa urheilun parissa!
Kirmo Varvikko