Kirmon Blogi


2019.03.04 Videopelien kilpapelaamisen nimeäminen urheiluksi on ongelmallinen nykyajan ilmiö

Eilen huomasin Ylen tekstitelevision urheilusivuilla juttua videopelien kilpapelaamisesta. Kilpapelaaminen on minun mielestäni asiallista toimintaa, mutta sen nimeäminen urheiluksi on ongelmallista.

Ajatellaan vaikka, että kilpatasolla juokseminen on klassinen esimerkki kilpaurheilusta. Näin voidaan ajatella myös, että iltalenkillä huvikseen käyminen on puolestaan klassinen esimerkki urheilun harrastamisesta. Mikäli nimitämme videopelaamista kilpatasolla kilpaurheiluksi, niin tällöin videopelaaminen huvikseen on urheilun harrastamista.

Ajatellaanpa näin ollen tilannetta, missä joku lapsi pelaa videopeliä. Vanhemmat sanovat lapselle, että lähdetäänpäs vähän ulos urheilemaan. Lapsi heittää takaisin, että menkää te vaan, minähän urheilen parasta aikaa. Tässäkö on se tapa, millä lapset ja nuoret saadaan yhtäkkiä harrastamaan huomattavasti enemmän urheilua, vaikka mitään isoa muutosta itse tekemisessä ei ole tapahtunut?

Videopeleissä liikkuu tunnetusti paljon rahaa. Se on yksi bisnes muiden joukossa. Toimintaan, missä tavoitellaan yhä suurempaa voittoa, liittyy aina suunnitelmia siitä, kuinka se tehdään. Voisin hyvin kuvitella, että videopelien kilpapelaamista pyörittävien tahojen päätös kutsua itseään urheiluksi, on laskelmoitu päätös bisneksen kehittämiseksi. Taustalla oleva raha tuo asian markkinointiin uskottavuutta ja tehokkuutta.

Jollain tavalla voin ymmärtää, että omaa asiaansa voi kutsua miksi haluaa. Voisinhan minäkin perustaa jonkin oman urheiluliiton ja alkaa itse keksimäni lajini esille tuojaksi. Mutta toinen asia onkin se, että hyväksyykö muut tahot lajini urheiluksi. Yleisradio on ilmeisesti hyväksynyt videopelien kilpapelaamisen yhdeksi urheilulajiksi muiden urheilulajien joukkoon.

Videopelien kilpapelaaminen huipputasolla on varmasti vaativaa. Ei ole helppoa menestyä millään osa-alueella elämässä varsinkaan jos kilpailu on kovaa. Olen itse ollut nuorena innokas videopelien pelaaja, mutta en koe, että olisin pelatessani harrastanut urheilua. Mikäli itse olisin videopelien kilpapelaaja, niin en haluaisi minua nimitettävän urheilijaksi, vaan olisin yksinkertaisesti videopelien kilpapelaaja. Kilpapelaamisessa pelataan muun muassa sotapelejä, mikä sopii sekin mielestäni huonosti urheilun alle. Näin ollen voisikin ajatella, että termistä "e-urheilu" on jäänyt yksi kirjain pois ja se sopisi paremmin muotoon "ei-urheilu".

Nykyään leimataan helposti junttimaiseksi ihmiseksi, jos ei ole täysin avarakatseinen kaikelle uudelle "kehitykselle". Kaikki kehitys ei vain ole hyvää kehitystä. On hyvää kehitystä ja on huonoa kehitystä. Videopelien kilpapelaamisen nimeäminen urheiluksi ei ole mielestäni hyvää kehitystä teki se mielipide minusta sitten juntin tai ei.


Nykyään tämä ei ole enää vitsi.

Kirmo Varvikko



ETUSIVULLE