Etusivulle

Räjähtävää toimintaa

Kuulantyönnön harrastamiselle ei tulosrajaa ole

Kuulantyönnöstä ensimmäiseksi syntyvä mielikuva saattaa olla valtavien mörssäreiden 20 metrin kaaret. Kuulantyöntöä, aivan kuten muitakin yleisurheilun heittolajeja, voi harrastaa kuntoilumielessäkin. Kuulantyönnön aloittaminen käy helposti. Aluksi kannattaa lähteä liikkeelle vauhdittomasta työnnöstä.

Kuulantyöntö on perinteinen urheilulaji. Nykyisin se mielletään usein lähinnä kilpaurheiluna, vaikka mitään estettä sen harrastamiselle kuntoilumielessä ei ole. Kaikki eivät voi kuulua 20 metrin kerhoon sinne pääsevät vain harvat ja valitut. Jokainen voi kuitenkin laittaa itselleen pienen tulostavoitteen, jolloin kehittymistä voidaan helposti seurata.

Miesten ei välttämättä tarvitse työntää miesten kuulaa
Miesten kilpakuula painaa 7,26 kiloa. Kuntourheilija voi valita harjoitteluunsa kevyempiäkin vaihtoehtoja, jolloin kaarille saadaan enemmän mittaa ja mielekkyys kuulantyönnön harrastamiseen lisääntyy. Lisäksi nopeus kehittyy paremmin kevyempiä kuulia käytettäessä. Myös huipputyöntäjät käyttävät harjoittelussaan kilpakuulaa kevyempiäkin vaihtoehtoja. Naisetkin voivat valita kevyempiä kuulia harjoitteluunsa kuin naisten neljän kilon kilpakuulan.

Mikäli urheilukentälle menemiseen liittyy kynnys, alkuun päästään vaikka kiventyönnöllä, josta kuulantyöntö onkin alun perin lähtenyt liikkeelle. Kiventyöntö on mukana nykyisinkin Highland games -kilpailuissa. Esimerkiksi kaveriporukalla käytävä leikkimielinen kisailu vauhdittomassa kiventyönnössä, on mukavaa vapaa-ajanviettoa. Mikäli tasoeroja ilmenee porukan sisällä, voidaan tasoitusta antaa käyttämällä eripainoisia kiviä tai kuulia.


Alkuun päästään esimerkiksi kiventyönnöllä.

Opettele ensin vauhditon työntö
Aivan aluksi kannattaa lähteä liikkeelle opettelemalla vauhdittoman kuulantyönnön tekniikkaa. Vaikkakaan harrastelijan ei tarvitse alussa pystyä pitkälle hiottuun tekniseen suoritukseen, kannattaa tiettyjä perusasioita pitää mielessä, jolloin tekeminen lähtee hyvin liikkeelle.

Näillä tekniikkaneuvoilla päästään alkuun:

Kuula pidetään sormilla, ei kämmenessä.
Kuulaa työnnetään tukijalkaa vasten.
Työntävän käden kyynärpää osoittaa sivulle.
Työnnön lopussa peukalo osoittaa alaspäin ja kämmen ulospäin.

Vapaa käsi sulkee hartialinjan, jolloin ylävartalo ei aukea liian aikaisin. Mielikuva, jossa vapaasta kädestä katsotaan rannekelloa, auttaa ymmärtämään mistä on kysymys. Takana olevan jalkaterän nostaminen päkiälle vauhdittoman työnnön alussa auttaa lisäämään painetta tukijalan alla. Tukijalka joustaa koukkuun, mutta sen pitää olla jämäkkä. Tukijalan jalkaterä on nojareunuksen suuntaisesti kokonaan maassa. Jalkaterät kääntyvät työntösuuntaan päin ja hartioiden jäädessä jalkojen toiminnan jälkeen, syntyy kehossa jännityksiä, jotka edesauttavat työntöä. Jalat ojentuvat, tukijalka nousee päkiälle ja kuula saatetaan loppuun asti ranteen toimiessa ritsamaisesti työnnön viimeistelijänä.


Työntö kädellä tapahtuu viimeiseksi. Työntävän käden kyynärpää osoittaa sivulle ja jalkaterät ovat
kääntyneet työntösuuntaan päin. Työnnön lopussa kämmen osoittaa ulospäin ja peukalo alaspäin.

Kuulantyönnössä pyritään vaikuttamaan välineeseen mahdollisimman pitkän liikeradan puitteissa. Lyhyt sutaisu oli se sitten miten nopea tahansa ei johda parhaaseen mahdolliseen tulokseen. Silloin, kun pitkä liikerata tehdään nopeasti, saavutetaan kova lähtönopeus kuulalle, mikä on ratkaiseva asia kuulatuloksen kannalta. Liike on kiihtyvä ollen työnnön lopussa nopeimmillaan.

Alussa vauhdinottoa voi kokeilla niin sanotulla kylkityylillä, jossa vauhdinotto tapahtuu sivuttain. Mikäli kuulakärpänen puraisee enemmän ja intoa löytyy edetä harjoittelussa eteenpäin, tarjoaa kuulantyöntö loputtomasti haasteita. Kuulantyönnön pakitus- ja pyörähdystyylin tekniikkaan voi perehtyä alan kirjallisuuden tai videoiden parissa. Myös valmennusapu on paikallaan ja sitä voi kysellä yleisurheiluseuroilta.


Kuulantyönnön lopussa jalkojenvaihdolla vältetään yliastuminen.

Ei heti täysillä
Alkulämmittely voi sisältää esimerkiksi kävelyä tai kevyttä hölkkää, käsien ja ranteiden pyörittelyä, päkiöille nousuja ja jalkojen nostelua eteenpäin ja sivuille. Kuulalla voi aluksi tehdä punnerruksia, jotta työntökäsi saadaan lämmiteltyä. Tarkoituksena ei kuitenkaan ole väsyttää itseä, vaan taata mahdollisimman hyvä vireystila tulevalle harjoitukselle.

Kun varsinaisia kuulantyöntöjä aletaan suorittaa, on aluksi hyvä tehdä kevyitä työntöjä. Vähitellen tehoja voidaan työntöjen edetessä lisätä. Kroppaa kannattaa kuunnella. Mikäli joku paikka tuntuu kireältä, voidaan sitä lämmitellä lisää tai venyttää kevyesti lyhyillä venytyksillä.

Työntöjen määrälle ei ole olemassa mitään tarkkoja rajoja. Kuulantyöntöharjoitus voi pitää sisällään esimerkiksi 20 100 työntöä riippuen esimerkiksi palautumistilanteesta ja käytettävistä tehoista.
Kuulantyöntöä voidaan harjoitella myös sisätiloissa talvella. Sisätiloissa harjoitteluun kumikuulat sopivat hyvin. Kannattaa varmistua, missä paikoissa työntöharjoittelua saa tehdä.

Oheisharjoitteita työntöharjoittelun tueksi
Erilaiset oheisharjoitteet täydentävät kuulantyöntöharjoittelua. Kuntoilijat, kuten eri urheilulajeissa kilpailevatkin, saavat tämäntyylisestä harjoittelusta lisää räjähtävyyttä, mistä on apua monessa urheilulajissa. Harjoitus kannattaa aloittaa kuulantyönnöllä, jonka jälkeen harjoittelua on hyvä täydentää oheisharjoitteilla. Pidemmälle edistyneet voivat siirtää harjoituksen alkuun oheisharjoituksen, jonka katsotaan olevan ikään kuin täsmäase jonkin suoritukseen merkittävästi vaikuttavan ominaisuuden kehittämiseen.

Kuulanheitot alta eteen, pään yli taakse ja pään yli eteen harjoittavat vartaloa monipuolisesti. Kuulan heittäminen alta eteenpäin on lajinomainen heittotapa kuulantyöntöön. Ohjelmaan voidaan ottaa mukaan myös lyhyitä pikajuoksumatkoja ja erilaisia hyppyjä kuten esimerkiksi vauhditon pituus. Kuntopallo sopii useisiin räjähtäviin harjoitteisiin. Kuntopalloa työnnettäessä tuetaan välinettä vapaalla kädellä. Näissä harjoitteissa, kuten varsinaisessa kuulantyönnössäkin, tulee muistaa tehojen nostaminen vähitellen harjoituksen edetessä.

Kuntosalilla harjoittelevat voivat asiantuntevassa ohjauksessa ottaa muiden voimaliikkeiden lisäksi mukaan painonnostoliikkeitä tuomaan lisää räjähtävää voimaa. Vaikkakin mikä tahansa liike voidaan tehdä räjähtävästi, niin esimerkiksi kuulantyöntö ja siihen liittyvät oheisharjoitteet opettavat hyvin räjähtävää suoritustapaa. Olen huomannut, että monet tekevät kuntosalilla liikkeitä hitaasti. Työnnä kuulaa hitaasti ja se tippuu varpaillesi! Ihminen alkaa usein tehdä automaattisesti esimerkiksi kuulantyönnön ja rinnallevedon nopeasti, koska näissä liikkeissä väline on tarkoitus saada etäämmälle kuin mihin varsinainen voimantuotto rajoittuu. Tarkoitus ei kuitenkaan ole huiskia miten tahansa, vaan tehdä hallittuja ja teräviä suorituksia.

Kuulapeli mukavaa ajanvietettä
Perinteinen kuulapeli soveltuu hyvin keskinäiseen kisailuun. Ideana on, että maahan vedetään viiva, jonka takaa kuulapeli aloitetaan. Pelin aloittaja työntää viivan takaa kuulan vauhditta niin pitkälle kuin pystyy, jonka jälkeen toinen jatkaa työntämällä vastakkaiseen suuntaan kohdasta, mihin ensimmäinen kisailija työnsi. Mikäli toisena suorittavan kisailijan viimeinen suoritus ylittää alussa piirretyn viivan, on hän voittaja. Mikäli viimeinen suoritus jää viivasta, on kuulapelin aloittanut voittaja. Turvallisuus on syytä huomioida, kun suorituksia tehdään molempiin suuntiin.

Kuulapeliä voidaan harrastaa seuraavilla suoritteilla. Vauhdittomat työnnöt oikealla ja vasemmalla kädellä, heitot sivulta oikealla ja vasemmalla kädellä eli niin sanotut lenkoset. Seuraavaksi vuorossa on heitto jalkojen välistä eteen eli etuset. Sitten heitetään kuulaa pään yli taaksepäin eli kuulapelikielellä puhutaan ylisistä. Viimeistä edellinen heittomuoto on aliset eli kuulaa heitetään taaksepäin jalkojen välistä. Lopuksi heitetään tipsut eli kädet kiertävät jalkojen ulkopuolelta ja kuula heitetään jalkojen välistä eteenpäin. Halutessaan voi kehitellä erilaisia heittomuotoja jokaisen omien mieltymysten mukaisesti.

Arvoa muillekin kuin huipputuloksille
Kuten ei ole kuulantyönnön harrastamiselle tulosrajaa, ei ole myöskään kilpailuun osallistumiseen. Mikäli kuulantyöntökärpänen puraisee enemmän, niin kilpailuihin kannattaa lähteä ilman muuta mukaan. Kilpailuissa on hyvä muistaa, että ringistä tulee poistua takakautta.

Kuulantyöntökilpailuiden vakio-olosuhteet takaavat tuloksien vertailukelpoisuuden keskenään. Tästä seuraa, että muita kuin huipputuloksia ei aina osata arvostaa. Kuulantyöntö on yleisurheilulajina saanut kiitettävästi televisionäkyvyyttä. Näkyvyys mediassa on positiivista, mutta on ikävää, että hyvä ja tasainen kuulantyöntökilpailu latistuu sen takia, kun esimerkiksi 15 tai 16 metrin tulokset eivät säväytä paikan päällä olevaa yleisöä. Näin tapahtuu, kun ainoa kosketus lajiin on tapahtunut television välityksellä, ja tuloksia verrataan lähinnä maailman huippuihin.

Ratkaisu tähän voisi olla esimerkiksi erikoiskilpailu, jossa käytettäisiin joko normaalia kevyempää tai painavampaa kuulaa, jolloin yleisö kenties unohtaisi liian tuloksiin keskittymisen ja alkaisi seurata itse kilpailua. Käytetäänhän kilpakuulaa kevyempiä ja raskaampia välineitä kuulantyöntöharjoittelussakin. Yksi vaihtoehto tuomaan uutta mielenkiintoa voisi olla esimerkiksi kiventyöntökilpailu Highland games -kilpailuiden tapaan.

Olisi hyvä muistaa, että maailman huiput ovat poikkeuksia, eikä sääntöjä. Huipulle tarvitaan muun muassa poikkeuksellinen lahjakkuus, poikkeuksellinen panostaminen ja poikkeuksellinen valmennus. Vaikka tie ei huipulle johtaisikaan, voi jokainen kuulantyönnön harrastaja parantaa tuntuvasti omaa tulostasoaan.

Teksti: Kirmo Varvikko
Kuvat: Voimalaitos.ws