Kirmon treenipäivyristä:

Su 24.5. Voimamies SM, Jämsänkoski 1. Fat bar 120 kg Alhaalta ylös toistoja. Ensimmäistä kertaa tein kyseisen lajin kisassa ja aika hyvin oon pystyny ottamaan lajin haltuun viimeisten kuukausien aikana, vaikka olkapää onkin vaivannu. Kuluttavaa hommaa nostaa alhaalta ylös toistoja. Kolme nostoa olisi varmaan se maksimi, mutta hieman vajaaksi jäi viimenen nosto. Etenkin ensimmäisen noston helppous kertoi omalla vahvuusalueella kunnon olevan parempi kuin koskaan. 2. Rekanveto istuen Tuttu laji, mutta ensimmäistä kertaa tällaisena versiona. Tämä laji oli laitettu sellaiseen ylämäkeen, että ennakkoarvailut lajin luonteesta meni romukoppaan. Taas mentiin omilta vahvuuksilta kauemmas, kun lajista tuli hidasta puurtamista, jossa jokainen sentti oli hankalaa saada kasaan. Yritin aluksi vastukseen nähden liian pienillä nivelkulmilla ja sitten sain vasta rekkaa vähän liikkeelle, kun suurensin kulmia, mutta siinä oli taas se ongelma, että rekka tahtoi liikkua takaisin sen minkä oli vetänyt, jos veto oli lyhyt. 3. Rengas n. 350 kg + kivi 150 kg En ollut kovin innostunut lajista nähtyäni välineet. Kulunut rengas vailla kunnollista tartuntaa ja 150 kiloinen kivi ilman pihkaa. Yritin varovasti ennen lajin alkua kohotella rengasta ja ote tuntui huteralta. Etsin parhaan asennon/otteen, millä itse tunsin saavani pitoa otteeseen. Rengas/nostaminen sinänsä ei tuntunut mahdottoman painavalta, vaan ote hankalalta. Tiesin ennen lajin alkua, että mitään hätäilyä ei tarvita, vaan tasaisia nostoja ilman mitään repäisyjä on lähdettäva tekemään, jotta ote pitäisi yhtään. Niinpä tässäkään lajissa en päässyt käyttämään omaa vahvuuttani eli räjähtävyyttä. Kisasuorituksessa lähdin kohottamaan rengasta ja nosto tuntui hyvältä, mutta ote huteralta. Kun olin saanut rengasta jonkin verran nousemaan, niin silloin vasemman käden ote lipsahti ja tiesin heti, että kisa oli siinä.  Aluksi ajattelin, että jänne olisi kutakuinkin ehjä, kun sormin se tuntui, käden ollessa lähes suorana. Tosin lihaksesta näki heti, että jotain vauriota on tapahtunut, mutta lihas ei noussut aivan ylös kuitenkaan. Sain vammaan heti kylmää ja kylmäpakkaus sidottiin käteen. Koitin pitää kättä koholla. Kättä ei kärsinyt koukistaa kovin paljoa. Myöhemmin sain kantositeen, jossa olen pitänyt kättä suurimman osan ajasta. Vamma on muun muassa magneettikuvattu ja lääkäri sanoi, että jänne on hauiksen alaosasta poikki eli leikkaukseen menee varsin pian. Kolme viimeistä lajia olisi ollut sellaisia, missä välineet näyttivät olevan erittäin hyvät, jolloin toisen ja kolmannen lajin kaltaista ikävää yllätystä ei olisi välineiden/olosuhteiden puolesta tullut.  Kisassa ei nähnyt tällä kertaa kuin viitteitä siitä hyvästä kunnosta, mihin olin itseni puolentoista vuoden ammattimaisella työnteolla saanut. Urheilun ehdoilla olen elänyt, enkä sitä kadu, vaikka päämäärä jäikin saavuttamatta. Kevään treenasin niin, että en hakenut ennätyksiä treeneissä, kun tähtäin oli kisaan valmistautumisessa. Harmittaa, että nyt kun loukkaannuin, niin ei tullut tilaisuutta tehdä omia kunnon mukaisia ennätyksiä, joissakin liikkeissä, eikä kisastakaan tullut lopputulosta. Se on kuitenkin hyvä, että viimeiset kolme vuotta on mennyt pääasiassa hyvin urheilun saralla ja tuloksiakin on tullut. Alan aika pian harjoittelemaan niitä liikkeitä, mitä pystyn tekemään. Se on hyvä juttu, että hyvä kunto on vammasta huolimatta edelleen olemassa ja mahdollisuuksien mukaan joiltain osin sitä pystyy heti aloittaa edelleen kehittämään. Käden kuntoutuminen on sitten oma lukunsa, jonka sitten ajan kanssa näkee.  Kisat on nyt hyvä unohtaa kaikella tavalla, mikä toisaalta sopii, koska pidän nykyään niin paljon nimenomaan harjoittelusta ja itsensä kehittämisestä. Katsoo sitten ajan kanssa, että minkälaiseen kuntoon käsi tulee ja minkälaista kilpailuhommaa ja missä lajissa vielä teen. Lähinnä kuulantyönnössä tuntuisi kilpaileminen kiinnostavalta esim. vuoden päästä. Myös hyvien harjoitustuloksien tekeminen tuntuu houkuttelevalta tavoitteelta tulevaisuudessa. Tämäntyylisiä vammoja on tullut monille voimamiehille. Riskiä voidaan ehkäistä sillä, että välineet on sellaisia, että niistä saadaan kunnollinen ote. Renkaanpyörityksessä ja autonkaadossa on tullut paljon hauisvammoja aikojen saatossa. Jos ote lipsahtaa kesken noston, niin se muodostaa ison loukkaantumisriskin varsinkin edellä mainituissa lajeissa.

 

Jos käden antaa olla vapaasti ilman kantosidettä, niin lihaksen alaosa nousee joitakin senttejä ylöspäin. Loukkaantumisen jälkeen kipu tuntui jänteen vasemmalla puolella, mutta kun lääkäri paineli jänteen kohtaa, oli se kipeä. Siellä tuntuu jokin osa jänteestä ja se hämäsi alussa, että jänne olisi suht kunnossa ja myös se hämäsi, että kipu tuntui eri kohdassa. Kun käden antaa nojata jotain vasten, niin lihas palautuu lähemmäs normaalia kohtaa. Tässä oppii pikkuhiljaa erilaisia pieniä käytännön kikkoja, miten asioita pystyy tekemään. Esim. paidan saa niin päälle, että ensin pujottaa kipeän käden melko suorana ja sitten ehjä käsi perässä. Koukistaakin vähän pystyy, mutta mielellään ei kovin koukkuun viitsi kipeää kättä koukistaa.

 

Sen verran noista tutkimuksista, että ultrassakaan ei muuten havaittu jänteen olevan poikki. Jotain osittaista repeämään sen perusteella arvioivat. Vasta magneettikuva paljasti, että jänne on poikki.  Käsi leikataan viikon päästä tiistaina.

28.5.2015

Kipeää kättä kärsii jo koukistaa paremmin. Pääasiassa pidän kättä paikallaan pienessä koukussa.