Voimamiesurheilu nousuun Suomessa

Voimamiesurheilu kiinnostaa suurta yleisöä Suomessa. Kilpailut keräävät mukavasti katsojia sekä paikanpäälle että television ääreen. Mutta kuinka saadaan maailman vahvimman urheilulajin harrastajamäärät ja taso uuteen nousuun Suomessa?
 

Harjoittelu voimamiesvälineillä on tehokasta ja palkitsevaa. Monilla on kiinnostusta lajia kohtaan. Tarvitaan paljon panostusta, jotta lajin harrastamisen aloittaminen helpottuisi. Laajemman harrastajapohjan myötä myös kilpailuiden osallistujamäärät ja taso nousisivat vähitellen Lajin harrastusmahdollisuudet Jotta voimamies- ja voimanaislajeja päästään harrastamaan tarvitaan luonnollisesti välineitä ja suorituspaikkoja. Ei voida olettaa, että kaikki asiasta kiinnostuneet hankkivat välineet itse ja vuokraavat tilat harjoittelua varten. Ensimmäinen askel voisi olla voimamiesvälineiden vieminen kuntosaleille nykyistä enemmän. Esimerkiksi tukki, säkki ja farmarisalkut voisivat kuulua salien varustukseen. Välineiden painoa olisi hyvä pystyä säätämään tai välineitä tulisi olla eripainoisia, jotta kynnys harjoittelun aloittamiseen madaltuisi. Nykyisistä lajiharjoittelutiloista voisi tehdä luettelon internetiin, jolloin jokaisen olisi helpompi löytää lähin treenipaikka. Voimamiesvälineitä voisi myös markkinoida sekä tavalliselle kansalle kuntoilumuotona että urheilijoille harjoitusmuotona, jolloin lajin harrastajamäärät voisivat kasvaa merkittävästi. Kilpailujärjestelmä Nykyisin Suomessa järjestetään Suomen Vahvin Mies -kilpailu ja 105-kiloisten Suomen Voimakkain Mies -kilpailu. SM-kilpailuiden lisäksi käydään Voimamiesten Suomen Cup, jonka osakilpailuita käydään eri puolella Suomea.

2013.04.01 - Säädettävä paino markkinoille 2012.06.23 - Saarijärven Juhannuskisat 2012 2009.10.04 - Fitness Expo 2009 2009.10.03 - Zydrunas Savickas, Big Z 2007.01.20 - Geoff Capes - Englannin jättiläinen

Näiden kilpailuiden lisäksi olisi tilausta myös niin sanotulle “Rookie Cupille”, jossa lajipainot olisivat selvästi alempana, jolloin kynnys voimamieskilpailuun osallistumiseen madaltuisi. Tämäntyyliseen aloittelijoiden kilpailusarjaan pääsisivät mukaan vain ne, ketkä eivät ole kilpailleet ylemmällä tasolla. Näin kasassa olisi kilpailujärjestelmä, jossa olisi mahdollisuus edetä taso tasolta eteenpäin, kunkin urheilijan kykyjen mukaan.

Naisille lisää kilpailuita
Naisille tarvittaisiin nykyistä enemmän eritasoisia kilpailuita. Olisi hyvä olla aloittelijoille suunnattuja kevyempiä kilpailuita ja raskaampia koitoksia SM-kilpailuihin tähtääville. Suomen Vahvin Nainen -kilpailun nykyinen vaativuustaso tulisi säilyttää jatkossakin. Lajeja voisi tosin uudistaa siten, että osallistumiskynnys madaltuisi. Esimerkiksi käy farmariyhdistelmä, jossa on vaikka kolmet eripainoiset farmarisalkut. Ensin aloitetaan suoritus kevyemmillä painoilla. Kun vaadittu matka on täynnä, otetaan kantoon raskaammat painot. Tätä samaa systeemiä voidaan soveltaa tarvittaessa myös muihin lajeihin ja kilpailuihin.

Lisää potkua toimintaan voisivat tuoda esimerkiksi valmennusleirit, joissa lajiin liittyvää tietoa ja osaamista jaettaisiin asiasta kiinnostuneille Ehkä tässä vaiheessa herää kysymys siitä ketkä tämän kaiken toteuttaisivat? Lajin edelleen kehittäminen lähtee liikkeelle lajin parissa olevien toimesta. Kenties vahvat miehet ja naiset voisivat perustaa yhdessä Suomen Voimamiesurheiluliiton, joka tekisi yhteistyötä kaikkien lajin parissa olevien tahojen kanssa päämääränään lajin kehittäminen.

Televisionäkyvyys lajin valtti
Vahvojen miesten ja naisten kilpailut sopivat erittäin hyvin televisioon. Lajin show-henkisyys sekä näyttävät ja vaihtelevat lajit takaavat mielenkiintoiset kilpailutapahtumat. Onkin erittäin tärkeää, että laji näkyy televisiossa. Useat voimamiesurheilua nykyään harrastavat ovat saaneet kipinän lajiin katsottuaan voimamieskilpailua televisiosta. Myös yhteistyökumppaneiden hankkiminen helpottuu lajin näkyvyyden myötä.

Sen lisäksi, että voimamieskilpailuita on mielenkiintoista seurata, tarjoaa laji myös mahdollisuuden tehokkaaseen kuntoiluun. Kaikki ainekset voimamiesurheilun uuteen nousuun ovat siis olemassa.

Teksti: Kirmo Varvikko 2010