Etusivulle

Iron Mike Tyson - Kid Dynamite

Michael Gerard Tyson syntyi 30. kesäkuuta vuonna 1966 Brooklynin Bronsvillen lähiössä. Hänen lapsuutensa oli onneton ja hän vietti aikaa Bronsvillen kaduilla. Aiemmin Floyd Pattersonin maailmanmestariksi valmentanut Cus D’Amato huomasi Tysonin kyvyt. Vasta 13-vuotiaana Tyson painoi jo 91 kiloa. Joissakin nuorten amatööriotteluissa Tyson oli niin ylivoimainen ettei vastustajia olisi pitänyt päästää samaan kehään laisinkaan.

Ammattilaisuran Tyson aloitti 18-vuotiaana. Kaksi ensimmäistä vastustajaansa Tyson tyrmäsi heti ensimmäisessä erässä. Ensimmäisissä 15 ottelussa Tysonin käsittelystä selvisi avauserää pidemmälle vain neljä vastustajaa. Pisimmälle selvisi Don Halpin niminen ottelijaa, jolle Nukkumatti lauloi unilaulunsa neljännessä erässä. Mike Tyson oli noissa otteluissa iältään vasta 18-19-vuotias. Tysonin kanssa täyden ajan kesti vasta 20. vastustaja. James Tillis otteli Iron Miken kanssa täydet 10 erää häviten pisteillä, Mike Tysonin käyttäessä kuitenkin vastustajaansa kanveesilla ottelun 4. erässä. Tysonin iskuissa oli ennennäkemätöntä voimaa. Välillä vastustajat suorastaan lensivät iskujen voimasta.

Mike Tysonin valmentaja Cus D’Amato oli hänelle kuin isä. Cus D’Amato kuoli vuonna 1985 eikä päässyt näkemään Tysonin nousua raskaansarjan huipulle. Kun Mike Tyson oli tehnyt selvää 27 vastustajastaan oli aika kohdata Trevor Berbick, joka oli hallitseva WBC-liiton raskaansarjan maailmanmestari. Trevor Berbick oli voittanut aiemmin urallaan muun muassa Muhammad Alin. Nyt vasta 20-vuotiaalla Mike Tysonilla oli mahdollisuus tehdä historiaa nousemalla kaikkien aikojen nuorimpana raskaansarjan maailmanmestariksi. Ennätystä piti nimissään Cus D’Amaton aiempi valmennettava Floyd Patterson, joka voitti tittelin 21-vuotiaana. Mike Tysonilla kesti vajaa kaksi erää tyrmätä hallitseva mestari Trevor Berbick. Berbickillä ei ollut ottelussa mitään mahdollisuutta 20-vuotiasta nuorukaista vastaan. Trevor Berbick ei ollut kokenut urallaan mitään vastaavaa. Kukaan ei ollut iskenyt häntä yhtä kovaa ja yhtä usein kuin Tyson. Berbick yritti vielä väkisin nousta ylös, mutta hän kaatuili vain ympäri kehää yrittäessään selvitä jaloilleen. Raskassarja oli saanut uuden kuninkaan Iron Mike Tysonista.

Raskaansarjan nuori hallitsija
Heti seuraavassa ottelussa oli pelissä myös WBA-liiton mestaruus James "Luunmurskaaja" Smithiä vastaan. Mike Tyson valtasi kahden liiton mestaruudet voittamalla ottelun ylivoimaisesti pistein 120-106, 119-107 ja 119-107. Seuraavassa ottelussa Mike Tysonin haastoi Pinklon Thomas, joka oli hävinnyt aiemmin WBC-liiton mestaruutensa niukasti pistein Trevor Berbickille. Heti ensimmäisestä erästä lähtien Pinklon Thomas joutui valtavaan ryöpytykseen. Heti kävi selväksi, että Thomasilla on hyvä iskunkestävyys, kun hän kesti Tysonin joka puolelta tulleita kovia koukkuja. Thomas otteli hyviäkin eriä, kunnes kuudennessa erässä Tyson iski yli 15 koukkua peräkkäin Thomasin leukaperiin ja sitä ei voi kestää kukaan. Ei kestänyt myöskään Pinklon Thomas ja matsi oli ohi. Seuraavassa ottelussa Mike Tysonia vastaan asettui IBF-liiton mestari Tony Tucker. Tucker oli Mike Tysonia selvästi ulottuvampi, kuten Tysonin vastustajat yleensäkin olivat ja hän liikkui myös hyvin. Selvällä pistevoitolla Tyson lunasti itselleen kaikkien liittojen mestaruuden. Näin Mike Tyson oli kiistaton ja voittamaton maailmanmestari.

Nuoresta iästään huolimatta Tyson oli voittanut urallaan kaiken mahdollisen. Tämä alkoi vaikuttamaan Tysonin motivaatioon nyrkkeilyä kohtaan ja kehän ulkopuoliset asiat alkoivat kiinnostamaan enemmän. Mike Tyson jatkoi kuitenkin voittokulkuaan kehässä. Hän tyrmäsi kolme seuraavaa MM-haastajaansa, joiden joukossa oli muun muassa Larry Holmes, jonka Tyson tyrmäsi neljännessä erässä. Mike Tyson aiheutti ennennäkemättömän ilmiön. Voiko kukaan tällä planeetalla voittaa Tysonia? Ajateltiin, että ainoa jolla voi olla mahdollisuuksia Tysonia vastaan, on voittamaton Michael Spinks, jonka lista oli lukemissa 31 voittoa, 0 tappiota ja 0 ratkaisematonta. Ottelussa oli jälleen pelissä raskaansarjan kaikkien liittojen hyväksymä kiistaton maailmanmestaruus. Ottelussa Spinks oli ensimmäisen kerran polvillaan vain hieman reilun minuutin kohdalla. Se oli ensimmäinen kerta, kun Michael Spinks oli urallaan kanveesilla. Ottelu jatkui tämän jälkeen vain neljä sekuntia, jonka jälkeen Spinks ei enää ylös noussut. Spinksillä ei ollut mitään mahdollisuutta huippukunnossa ollutta Mike Tysonia vastaan. Eikä olisi tainnut olla kenelläkään muulla tässä maailmassa, vaikka otettaisiin huomioon kaikki nyrkkeilijät eri aikakausilta.

Mike Tysonin olisi kannattanut lopettaa uransa, kun juhliminen alkoi kiinnostamaan harjoittelua enemmän. Nyrkkeilyssä pitää olla jokaisessa ottelussa huippukunnossa, jos aikoo ottelut voittaa. Nyrkkeilyssä ei ole olemassa mitään ehdotonta mittaria, jolla voisi laittaa eri aikojen nyrkkeilijöitä paremmuusjärjestykseen. Kaikki listat on aina kirjoittajansa mielipiteitä. Jossain heittolajissa kautta aikojen pisimmän heiton tehnyttä voidaan pitää kovimman suorituksen tekijänä. Jos nyrkkeilyssä voitaisiin arvioida, kuka olisi kovimmassa kunnossaan ollut maailman paras kautta aikojen, olisi Mike Tyson monen mielestä numero yksi. Michael Spinksiä vastaan käydyn ottelun jälkeen Tyson otteli Frank Brunoa vastaan ja edelleen panoksena oli kiistaton maailmanmestaruus. Tyson kaatoi tämän lihasvuoren viidennessä erässä. Seuraavassa ottelussa kiistaton mestaruus säilyi Tysonilla puolentoista minuutin työn jälkeen.

Seuraava haastaja oli neljä kertaa urallaan hävinnyt James Buster Douglas. Ottelu käytiin Japanin Tokiossa vuonna 1990. Yllättäen Tyson oli alakynnessä ottelussa. Tysonin otteet kehässä eivät olleet läheskään aiemmalla tasolla. Kunnes kahdeksannen erän loppupuolella Tyson löi valtavan kohokoukun Buster Douglasin leukaperiin ja Douglasille laskettiin lukua: "viisi, kuusi, seitsemän.. pystyisikö Iron Mike Tyson säilyttämään edelleen mestaruutensa keskinkertaisessakin kunnossa? ..kahdeksan, yhdeksän", Douglas nousee horjuvin jaloin ylös. Tuomari antaa ottelun jatkua. Näissä tilanteissa Tyson on aina ollut parhaimmillaan. Lopettamaan ottelun, kun tilaisuus siihen tulee. Mutta tässä ottelussa sitä tilaisuutta ei tullut, sillä erä loppui heti sen jälkeen, kun Douglas oli ylhäällä. Yhdeksännessä erässä Tyson kokeili onko Douglas selvinnyt edellisen erän iskusta ja lähti painostamaan erän alussa. Mutta kävi selväksi, että Douglas oli kunnossa ja hän alkoi vastaamaan iskujen vaihtoon ja sai useita suoria ja koukkuja perille. Mike Tyson vaikutti selvästi väsyneeltä. Aiemmin Tyson oli voittanut myös pitkiäkin otteluita, mutta nyt näytti huonolta. Tyson aloitti vielä kymmenennen erän hyvin, mutta voimia ei riittänyt. Douglas löi Tysonin kanveesille ja Iron Mikelle laskettiin lukua. Tyson oli niin sekaisin, että jäi keräämään hammassuojiaan luvunlaskun aikana. Mike Tyson nousi ylös yhdeksällä, mutta hänestä ei ollut jatkamaan ja tuomari keskeytti ottelun. Ottelun lopputulos oli suuri yllätys. James Buster Douglas ei kauan mestarina viipynyt, vaan Evander Holyfield tyrmäsi tämän heti seuraavassa ottelussa kolmannessa erässä. Mike Tyson jatkoi vielä pitkään mittavaa uraansa huipulla, mutta Buster Douglasin ura ei vienyt enää terävimmälle huipulle.

Vankilatuomion jälkeinen ura
Tappionsa jälkeen Mike Tyson voitti neljä ottelua, joista kaksi ensimmäisen erän tyrmäyksellä. Toiset kaksi voittoa tulivat kovasta Donovan Ruddockista. Samaan aikaan Evander Holyfield puolusti mestaruuttaan menestyksekkäästi. Alkoi näyttämään siltä, että Holyfieldin ja Tysonin kohtaamisesta tulisi todella mielenkiintoinen kamppailu raskaansarjan mestaruudesta. Ottelusta sovittiin, mutta Tyson joutui perumaan sen loukkaantumisen takia. Uudesta päivämäärästäkin sovittiin, mutta ottelua jouduttiin odottamaan lopulta yli viisi vuotta, koska Tyson tuomittiin raiskauksesta vankilaan. Vankilasta päästyään Iron Mike aloitti vakuuttavasti voitolla ensimmäisessä erässä. Kolmannessa paluuottelussaan Tyson valtasi jälleen raskaansarjan WBC-liiton maailmanmestaruuden jättiläismäiseltä Frank Brunolta. Tyson oli voittanut Brunon aikaisemminkin, mutta nyt Tysonilta kesti vain kolme erää tyrmätä tämä lihaskimppu. Seuraavassa ottelussa Tyson voitti WBA-liiton mestaruuden teknisellä tyrmäyksellä ensimmäisessä erässä Bruce Seldonia vastaan.

Nyt oli vihdoin aika Holyfieldin ja Tysonin kohtaamiselle. Evander Holyfield oli menettänyt kiistattoman maailmanmestaruutensa Riddick Bowelle, mutta voitti tältä kahden liiton vyöt takaisin uusinnassa. Holyfield menetti kahden liiton mestaruudet kuitenkin Michael Moorerille ja hävisi vielä Riddick Bowellekin. Moorerin tyrmäsi muuten sitten vanha herra George Foreman, joka otti näin kahden liiton mestaruudet nimiinsä ennätyksellisesti 45-vuotiaana. Noihin aikoihin Holyfieldillä oli ongelmia terveytensä kanssa. Holyfield oli hävinnyt kolme koitosta seitsemästä edellisestä ottelustaan ennen Tysonin kohtaamista, joten Iron Mike lähti vain yhden tappion rasittamana otteluun ennakkosuosikkina. Pelissä oli Tysonin hallitseman WBA-liiton mestaruus. Ottelusta tuli hurja. Iskuja vaihdettiin puolin ja toisin. Viidennessä erässä Tyson oli selkeästi niskan päällä, mutta Holyfield kesti Tysonin koukut. Evander Holyfield hallitsi selvästi ottelun 10. erää ja iski useita peräkkäisiä lyöntejä perille ottelun 11. erässä, jolloin tuomari keskeytti ottelun. Näin uran toinen tappio Iron Mikelle. Ehkä viimeistään tässä vaiheessa Mike Tysonin olisi ollut viisainta lopettaa nyrkkeily, kun ajatellaan mitä uusintaottelussa Holyfieldia vastaan tapahtui. Mike Tyson puri kaksi kertaa Evander Holyfieldia korvasta ja ottelu keskeytettiin. Seuraavassa ottelussaan hän yritti murtaa vastustajansa käden. Lou Savaresea vastaan Tyson jatkoi vain lyömistään, vaikka tuomari oli jo keskeyttänyt ottelun hänen hyväkseen. Rytäkässä sai tuomarikin osansa iskuista Tysonin riehuessa kehässä. Muutenkin Tysonin käyttäytyminen oli hyvin arvaamatonta. Hän upotti valtavan määrän rahaa monenlaiseen turhuuteen. Vaikka Tyson tienasi otteluista todella suuria summia, onnistui hän tuhlaamaan rahansa otteluiden välissä.

Mike Tyson otteli urallaan vielä yhden todella suuren ottelun kaikkien liittojen mestaria Lennox Lewisia vastaan. Mutta tuolloin Mike Tyson oli kaukana siitä suuresta 80-luvun nyrkkeilijästä, jolloin hän tuhosi kehässä jokaisen vastustajan. Ottelu käytiin vuonna 2002 ja se kiinnosti todella paljon suurta yleisöä. Ehkä Tysonin ajoi kehään rahapula. Pelissä oli niin isot rahat ettei Tyson voinut ottelusta kieltäytyä. Ennen ottelua Tysonilta tuli haastattelussa painokelvotonta tekstiä, lehdistötilaisuudessa hän hyökkäsi jo Lewisin kimppuunkin ja ennen ottelun alkua Tyson ja Lewis oli erotettu joukolla turvamiehiä keskellä kehää ettei ottelu ala ennen kongia. Itse ottelussa yllättävää oli Lewisin jatkuva sitominen ottelun alussa. Iron Mikella oli vielä sen verran ruutia lyönneissään, että maailman ykkösiskijä oli varuillaan. Lopulta kahdeksannessa erässä Lewis tyrmäsi Tysonin. Mike Tyson otteli vielä kolme ottelua joista hävisi kaksi viimeistä. Mike Tysonilla ei voinut olla mitään muuta syytä ottaa noita otteluita kuin rahapula, kun ajatellaan, että Tyson oli voittanut jo lähes 20 vuotta aiemmin kaiken mahdollisen.

Teksti Kirmo Varvikko 2007