Välityksien vaikutus maastanostoon – Onko maastanosto raa'an voiman mittari?
Sitä miten paljon välitykset vaikuttavat maastanostoon, ei voimailua seuraamaton monesti ymmärrä. Myöskään kaikki voimailun harrastajatkaan eivät välttämättä ole perillä asiasta.
Joskus asia herätti minussa ihmetystä, kun kävin voimanostokisoissa. Kilpailussa saattoi olla kaksi eri tyyppistä nostajaa. Isommassa painoluokassa oli lyhyempi ja vahvemman näköinen nostaja, joka oli tehnyt jalkakyykyssä ja penkkipunnerruksessa kovat tulokset. Kevyemmässä painoluokassa oli toinen nostaja, joka oli edellistä kaveria pitempi ja vartalo muistutti lähinnä juoksijan vartaloa eikä jalkakyykky tai varsinkaan penkkipunnerrus ollut kulkenut kovinkaan hyvin. Sitten kun maastanosto oli tehty oli kevyt ja pitkäraajainen nostaja tehnyt selvästi paremman maastanostotuloksen kuin vahvan näköinen ja lyhytkätinen nostaja. Herää kysymys. Eikös maastanoston pitänyt olla nykyajan raa'an voiman mittari, kun varustekehittely on vaikuttanut eniten jalkakyykkyyn ja penkkipunnerrukseen?
Maastanoston ero muihin nostomuotoihin
Maastanosto on ainoa voimanoston nostomuoto, jossa tanko on lavan päällä.
Jalkakyykyssä ja penkkipunnerruksessa nostajille tulee samat vaiheet.
Toki nostomatka vaihtelee eri nostajilla. Jalkakyykyssä nosto pitää
mennä niin syvään, että nostajan reiden yläpinta
on lonkkanivelen kohdalta alempana kuin polven yläpinta. Jos tätä
asiaa verrataan maastanostoon, voisi ajatella että jalkakyykky tehtäisiin
joltain tietyltä korkeudelta. Esimerkiksi voimatelineeseen säädettäisiin
pinnat aina tietylle korkeudelle, josta noston pitäisi lähteä.
Tämä aiheuttaisi sen, että lyhyille nostajille liike olisi
korkea kyykky ja pitkille nostajille syväkyykky. Tämähän
vaikuttaisi tuloksiin todella paljon. Tässä ei tietenkään
olisi mitään järkeä, mutta otin asian esille, jotta
sitä voidaan verrata maastanostoon. Nyt kun maastanosto lähtee
aina samasta kohtaa nostolavalta, joutuu toinen nostaja kumartumaan alemmas
saadakseen tangosta kiinni, kun taas toinen saa pitkillä käsillä
aiemmin tangosta kiinni ja nosto näyttää loppuojennukselta.
Tämä vaikuttaa tulokseen todella paljon nivelkulmista johtuen.
Myös loppuasentoon pääsemisessä on eroa, kun toinen
nostaa tangon vain vähän polven yläpuolelle ja toinen nivusiin
asti.
Seuraavassa kuvasarjassa yritän hieman havainnollistaa asiaa.
Lähtöasento huonohkoilla välityksillä.
Lähtöasento loistavilla välityksillä.
Loppuasento huonohkoilla välityksillä.
Loppuasento loistavilla välityksillä.
Lopuksi
Voimamieskisoissa sallitaan yleensä vain kapea nostotyyli maastanostossa.
Voimanostossa taas voidaan vetää ns. sumotyylilläkin, missä
kädet ovat jalkojen sisäpuolella. On aivan selvää,
että hyvien välityksien omaavan nostajan, joka vetää
sumotyylillä, ei tarvitse olla raa'assa lihasvoimassa samalla tasolla
kuin lyhytkätinen kapealta nostava voimailija. Toki esimerkiksi 200
kilon nostaminen vaatii fysiikan lakien mukaan aina saman voiman, mutta
edullisilla nivelkulmilla tarvittava voima on helpompi tuottaa.
Mielestäni maastanosto ei yksinään ole kovin hyvä voiman mittari. Mutta jos kilpailussa on sekä punnerrus että maastanosto, niin niiden yhteistulos kertoo paljon kilpailijan voimista. Voimanostokisassa on penkkipunnerrus ja maastanosto sekä voimamieskisassa on monesti mukana tukkipunnerrus ja maastanosto. Jos vetäjätyyppi myös punnertaa hyvin tai punnertajatyyppi vetää paljon, on kysymyksessä tosi vahva kaveri. Toki on myös kilpailijoita joiden välitykset eivät erityisesti suosi tai haittaa punnerrusta eikä maastanostoa. He ovat yleensä tasaisia molemmissa nostomuodoissa.
Teksti: Kirmo Varvikko 2007